Jossittelua

Kotimainen jalkapallokausi on paketissa. Päällimmäisenä jäi tietenkin mieleen RoPSin sensaatiomainen Suomen cupin voitto. Enemmänkin olisi ollut Veikkuasliigassa tarjolla. JJK:n putoaminen oli ratkennut käytännössä jo elokuussa, joten loppukausi oli monen joukkueen osalta cupin pelejä lukuunottamatta vain pelkkää pelailua. Jälleen herää kysymys: Pitäisikö jalkapallossakin pelata playoffit? Tuskin...

"Jossittelu" ja jälkipelit kuuluvat olennaisena osana urheiluun, joten...

Jos

• RoPS olisi voittanut VPS:n ja lisäksi puolet pelaamistaan kymmenestä tasapelistä, se olisi nyt Veikkausliigassa pronssilla

Tai jos

• HJK olisi pelannut "omalla tasollaan" Suomen cupin pelissä Rovaniemellä, olisi RoPS pudonnut cupista, ja kausi olisi ollut kokonaisuudessaan varsin mollivoittoinen. Sarjapaikka olisi toki säilytetty, mutta JJK:n ansiosta.

Ensimmäinen "jos" olisi vaatinut avainpelaajilta lähes täydet peliminuutit läpi kauden tai seurajohdolta lisäsatsauksia laadukkaisiin tuuraajiin. Taloudellinen riski olisi ollut erittäin suuri. Toinen "jos" saattoi olla hyvinkin lähellä toteutua, mutta onneksi RoPSin taktinen ja kurinalainen peli esti sen toteutumisen.

Valitettavasti Suomen cupin voitto antaa hieman vääristyneen kuvan RoPSin kaudesta kokonaisuudessaan. Sarjataulukko kertoo paremmin koko totuuden. Siniset tekivät liigassa vähiten maaleja tällä kaudella, 25 häkkiä 33 ottelussa. Mestari-HJK:n vastaava lukema oli peräti 78. Jopa sarjajumbo JJK iski kaksi maalia enemmän kuin RoPS. Toisaalta puolustus RoPSilla oli liigan toiseksi pitävin ja joukkue kaatoi kovan paineen alla cupissa HJK:n lisäksi FC Interin, ykkösen FC Jazzin, IFK Mariehamnin sekä tietenkin KuPSin. Toki paukkuja liigan loppukauteen olisi varmasti löytynyt enemmän ilman cupin otteluiden lisärasitusta.

Onneksi ihmismieli pyrkii kuitenkin unohtamaan ikävät asiat ja muistamaan mieluummin iloiset tapahtumat. Menestys tai menestymättömyys on usein pienestä kiinni. Siinä onkin urheilun suola.

Kari Virtanen on laatinut loistavan perusreseptin, josta Juha Malinen toivottavasti leipoo pysyvän menestystarinan. Mikä tärkeintä, seuran talous on edelleen terveellä pohjalla, eikä Veikkausliigan yhteistyökumppani "Maksumyöhässä.fi" ole koputtelemassa Bingon ovella. Tulevan kauden rakentaminen on jo alkanut, ja ensi kesänä RoPS tarjoaa kannattajilleen ainakin yhden kansainvälisen ottelun Rovaniemellä, jos...

Back in business

Tuo otsikko ei yllätä ketään, vähiten Tanja Poutiaista itseään. Maaliskuussa tapahtunut polvivamma pysäytti Tanjan hetkeksi. Itse asiassa vain muutamiksi sekunneiksi. Paareilla maatessaan hän oli jo varmasti tehnyt päätöksen paluusta takaisin maailman huipulle. Viimeistään Sotshin olympiakisoissa.

Poutiainen on aina tunnettu erittäin tunnollisena harjoittelijana. Polvioperaation jälkeen Tanja on harjoitellut, mikäli mahdollista, huolellisemmin kuin koskaan. Kuntoutusjakso on henkistä taistelua kalenteria vastaan. Yhtään kiveä ei ole jätetty kääntämättä. 33-vuotias huippu-urheilija osaa jo kuunnella kehoaan niin hyvin, että takapakkia toipumisessa tuskin enää tulee.

Poutiainen jättää vielä Söldenin MC-avauksen väliin ja keskittyy Levin kisaan. Mikä olisikaan hienompi paikka tehdä comeback kuin Levin kotirinne? Paineitako? Mitä vielä! Tanja, jos joku, osaa kääntää ne eduksi. Aina iloinen rovaniemeläislaskija on loistava esikuva nuorille ja hieno käyntikortti rovaniemeläiselle urheilulle. "Medianaamari" on hänelle täysin tuntematon käsite.

Kymmenen vuotta sitten Poutiainen laski juuri Levillä ensimmäisen MC-voittonsa. Marraskuun avauskisa antaa viitteitä siitä, mitä talvelta on odotettavissa. Totuutta uran päättymisestä lähivuosina Tanja ei pääse karkuun, mutta menestysmonoja voisi jo vaikka Levillä sovitella toinen rovaniemeläinen - Merle Soppela.

Heinäkuussa Tanja sai jo tärkeän "kullan" kaulaansa. Tämä toivottavasti siivittää hänet kohti olympiamenestystä Sotshissa.

Levi Black, lauantaina 16.11.2013. Deja vu...

Ounasvaara - huippu-urheilua ja hyvinvointia

"Ken tästä käy, saa kaiken huolen heittää." Kuvassa oleva portti on monelle kuntoilijalle erittäin tuttu. Tottorakalle johtava pääväylä alkaa tosin olla jo "ensilumenladun" peitossa. Ounasvaara tarjoaa sekä paikkakuntalaisille että turisteille suoranaisen paratiisin. Rovaniemeläisille tämä on melkeinpä itsestäänselvyys, mutta ulkopaikkakuntalaiset ihastelevat alueen tarjoamia palveluita vuodesta toiseen.

Missä muualla Suomessa on näin monipuolinen kompleksi käytännössä kaupungissa? Välimatkoihin ei kulu urheilijoilta turhaa aikaa. Tämä mahdollistaa keskittymisen olennaiseen, eli harjoitteluun ja palautumiseen. Ympärisvuotisuus tekee Ounasvaarasta maamme ykköspaikan niin huippu-urheilijoille kuin kuntoilijoillekin. Eksotiikkaa Ounasvaaralla tarjoaa esimerkiksi lenkkipolulla vastaan jolkotteleva porotokka.

Alueelta löytyy ainakinseuraavia harrastusmahdollisuuksia:

• lenkkeily, suunnistus
• hiihto, mäkihyppy
• laskettelu, maastopyörily
• golf, frisbeegolf
• jääurheilu
• palloilulajit
• yleisurheilu
• voimailu- ja kamppailulajit
• voimistelu ja tanssi
• uinti, kylpylä, kuntosali

Nykyajan työnantajat ovat onneksi huomanneet liikunnan mekityksen työhyvinvointiin ja tukevat merkittävästi liikuntaharrastusta. Sairauspoissaolot vähenevät, ja työn tuottavuus paranee. Ennaltaehkäisevä työ tässä asiassa on erittäin tärkeää.

Lapin Urheiluopisto on varsinkin talvikaudella erittäin kovalla käyttöasteella. Samoja harjoituspaikkoja käyttävät sulassa sovussa niin huippu-urheilijat kuin tavalliset kuntoilijatkin. Vaikka urheiluopistoilla on paineita kaupallistua, voi Lapin Urheiluopistolla tuntea edelleen perinteisen urheilijan hien "tuoksun"...

Selkärangan tukilihasten tärkeys

Tarinan mukaan Janne Ahosella oli hammassärkyä. Purukalusto oli kunnossa, mutta henkilökohtaisen olympiamitalin puuttuminen siellä ilmeisesti kaiveli ja sai Kuningaskotkan lentoon vielä kerran. Comeback numero kaksi antaa suomalaiselle mäkihyppykansalle jälleen toivonkipinän olympiamenestyksestä.

Aina kaikki ei ole Ahosellakaan mennyt ihan nappiin. Kirjassa "Kuningasvotka"... eikun siis -kotka hän paljastaa muutamia uskomattomia tarinoita menneisyydestään. Tässäpä yksi klassikko, joka tapahtui vuonna 2005 ennen Planican huimaa 240 metrin lentoa, joka päättyi Ahosen pahaan kaatumiseen. Kisan jälkeen hän kieltäytyi vielä sairaalahoidosta promilletestin pelossa.

Risto Jussilainen oli piipahtanut autolla läheisellä Italian-vastaisella rajalla ja ostanut 24 tölkkiä olutta. Hän toi ne huoneeseen seuraavan päivän kaudenpäättäjäisiä varten, mutta ehdotti Jannelle ja Matti Hautamäelle, josko jo lauantainavoisi ottaa parit. Janne kieltäytyi ehdottomasti, mutta Jussilainen aloitti tutut, taitavat maanittelunsa.

"Rise hoki sitä ikuista itsepetosklassikkoaan, että eihän niitä kaikkia heti ole pakko juoda.
Niin, eipä."

Nyky-Jannella on selkäranka varmasti paremmassa kunnossa kuin koskaan, joten huikea ura voisi saada kultaisen kruunun Sotshissa, vaikka hän jo nyt puhuu mäkihypyn jatkamisesta olympialaisten jälkeen.

Muuten... Napapiirin Pallokettujen entisistä ja nykyisistä pelaajista saisi hyvän "Mäki-joukkueen". Aloituskuusikko näyttäisi tältä:

• Mäkihannu Jukka, keskipelaaja
• Mäkikokko Juha, keskipelaaja
• Mäkikyrö Teemu, hakkuri
• Mäkinen Ossi, yleispelaaja
• Mäkinen Peetu, yleispelaaja
• Mäkitupa Toni, passari

Näilläkin "Mäki-miehillä" selkäranka kestää pahemmatkin houkutukset.

Kuka puuttuu?

Euroopan taloudellinen ahdinko heijastuu myös urheiluun. Moni erittäin kokenut ja pätevä ulkomaalainen ammattivalmentaja on ilman töitä. Tämä pitäisi huomata paremmin myös Suomessa, mikäli kotimaista valmentajaa ei löydy. Valmennusolosuhteet ainakin Rovaniemellä ovat huippuluokkaa. Tärkeintä monelle on ammattitaidon ylläpitäminen, joten kustannuksetkaan eivät välttämättä ole kynnyskysymys.

Muutama rovaniemeläisseura onkin jo tarttunut toimeen hyvin kokemuksin. Lapin Urheiluopisto ja Urheiluakatemia tekevät tässä asiassa tiivistä yhteistyötä. Ainakin seuraavat ulkomaalaislähtöiset henkilöt valmentavat Rovaniemellä ammatikseen.

• Aigor Kaibald, Viro, lentopallo, Woman Volley
• Gerd Büttner, Itävalta, uinti, Swimming Club Rovaniemi
• István Munkácsi, Unkari, telinevoimistelu, Taipumattomat

Team Lakkapäällä (PerPo / Santasport) on vuosien varrella ollut useampikin ulkomaalainen päävalmentaja: Pavel Tresnak (Tsekki), Johan Verstappen (Belgia) ja Shailen Ramdoo (Ranska/Englanti). Myös RoPS on "luottanut" aikoinaan vierastyöläisiin, mutta viimeiset kolme (Tom Saintfied, Valeri Bondarenko ja John Allen) ovat saaneet lähtöpassit kesken sopimuskauden. Jossakin tapauksissa ja lajeissa ulkomaaliset valmentajat sopivatkin paremmin juniorivalmentajiksi ja -päälliköiksi kuin edustusjoukkueen peräsimeen.

Yksi nimi tuolta listalta kuitenkin vielä puuttuu. Olisikohan hänellä vielä jotakin annettavaa rovaniemeläiselle urheilulle? 16 kautta ammattilaisena, seitsemän SM-mitalia, Suomen Cupin voitto, kaksi Suomen Cupin hopeaa, 11 kertaa sarjan tähtikentällisessä, viisi kertaa sarjan paras pelaaja, jne. Valmentajaura alkoi SM-pronssilla, mutta päättyi ikävästi joukkueen avainpelaajan loukkaantumisen seurauksena tulleesta heikosta menestyksestä.

Kyseinen henkilö on ottanut tietoisesti hieman etäisyyttä urheiluun, mutta voisi olla valmis palaamaan takaisin ammattiinsa. Seurat yli lajirajojen, kannattaisiko ainakin kysyä?

Vielä yksi tilastoleikki. Tämä olympiavoittajan poika on tehnyt urallaan 7150 pistettä eli yksistään hänen tekemillä pisteillä on voitettu nykysysteemillä 286 erää = noin 95 kolmen erän ottelua = noin kolmen kauden runkosarjan kaikki pelit. Että semmosta!

Rovaniemen harjoitusolosuhteet - check

Tämä tarina ei välttämättä ole tosi. Haluan vain herättää vanhemmat ajattelemaan, miten maailma on muuttanut meitä. Pystyisimmekö tekemään jotakin toisin? Alla on isän ja pojan syyskuinen päiväohjelma, hieman eri vuosisadoilta tosin. Kiitokset ideasta Lentopalloseura Ettan päävalmentaja Olli Kuoksalle.
Ollin valmennusblogi löytyy täältä.


Urho, ikä 12 vuotta, 1980:

07.00 Herätys
07.30 Aamupala
08.00 Polkupyörällä koululle, tunti futista kavereiden ennen koulun alkua
09.00 Koulu alkaa, hieman hikisenä tunnille
          Joka välitunti pallopelejä kavereiden kanssa
14.00 Koulu päättyy, polkupyörällä kotiin
15.00 Välipala ja läksyt
16.00 Polkupyörällä urheilukentälle, leikkimielisiä kisoja ja pelejä kavereiden kanssa
17.30 Iltaruoka perheen kanssa kotona
18.00 Polkupyörällä takaisin urheilukentälle, seuran yu-harkat
20.00 Polkupyörällä takaisin kotiin, suihku
20.30 Venyttely ja iltapala
21.30 Nukkumaan

Tauno, ikä 12 vuotta,  2013:

08.00 Herätys ja aamupala
08.30 Äitipuoli vie autolla kouluun
09.00 Koulu alkaa, välitunnilla hengallaan kavereiden kanssa
14.00 Koulu päättyy, äitipuoli hakee autolla koulusta
15.00 Läksyjä ei kuulemma tullut, välipala, pelailua ja surffausta tietokoneella
17.00 Iltaruoka äitipuolen ja sisarpuolen kanssa, isä on vielä töissä
18.00 Isä vie futisharkkoihin ja jää huutelemaan kentän laidalle
20.00 Autolla harkoista kotiin
20.30 Iltapala, tv:n katselua ja surffausta tietokoneella
23.00 Nukkumaan

Kysymys: Kummalla pojalla olisi paremmat edellytykset aloittaa ammattimainen harjoittelu B-ikäisenä?

Onneksi tämä oli fiktiota ja molemmat pojat melkeinpä "ääritapauksia", mutta myös täysin mahdollista. Seurat ja akatemiat tekevät nykyään erittäin hyvää työtä. Halu menestyä on kuitenkin lähdettävä juniorista itsestään. Maailma on muuttunut paljon 30 vuodessa, mutta se on tekosyy laiminlyödä omatoiminen harjoittelu. Rovaniemelläkin tähän on loistavat olosuhteet.

Muuan Jari Litmanen unelmoi nuorena viereisen kuvan (otettu viime lauantaina) näystä - jalkapallohalli, keinonurmi, ovet auki, ei valvojaa heittämässä pihalle eikä ketään muita...

Voiko huipulle tähtäävä juniori enää muuta toivoa?

Sinisellä sydämellä - myös jäällä

Rovaniemen Kiekko on aloittanut jääkiekon Suomi-sarjan perinteisen pirteästi. Joukkue on ensimmäisten kierrosten jälkeen aivan kärjen tuntumassa, vaikka vierasreissulla se pelasi peräti kolmena peräkkäisenä päivänä. Uusi valmentaja Petteri Hirvonen roudattiin Lappiin nostamaan "siniset" takaisin Mestikseen.

Suomi-sarja toimii vedenjakajana monelle pelaajalle. Nuoremmilla se on näyteikkuna Mestikseen ja A-junioreiden SM-sarjaan. Vanhemmat ja kokeneemmat voivat vain pelailla ja harjoitella omaksi ilokseen ilman turhia haaveita ammattilaisurasta. RoKin joukkueestakin löytyy näitä molempia. Ja molempia pelaajatyyppejä myös tarvitaan. Kokenut kalusto pitää huolen harjoitusten tasosta ja kommunikoi valmentajaportaan kanssa. 

Mestis olisi käytännössä lähes ammattilaissarja. Enää ei pelkkä opiskelupaikka välttämättä houkuttele pelaajia etelästä Rovaniemelle. Suureksi avuksi olisi yhteistyösopimus Oulun Kärppien kanssa. Toivottavasti uusia virityksiä on taas ilmassa. Monen nuoren lupauksen korvaan "Kärppien farmijoukkue" kuulostaa paljon paremmalta kuin "pelkkä RoKi". Taloudellisesti Mestis vaatii seuran organisaatiolta paljon nykyistä enemmän.

Onko Mestis kuitenkaan se "must"? Ei varmasti ole häpeä olla pelkkä kasvattajaseura. Nykyään jo A- ja B-junioreilla on agentit, ja heidät viedään paremmilla sopimuksilla liigaseurojen reserveihin. Tästä Rovaniemen Kiekkokin voi jo nyt olla ylpeä. Seuran tunnetuin kasvatti Antti Erkinjuntti pelaa tällä hetkellä Tapparassa.

Sininen sydän sykkii edelleen myös jäähallilla. Suomalainen yleisöhän tulee perinteisesti paikalle vasta kun joukkue menestyy. Keväällä Lappi-areenan parkkipaikat ovat siis täynnä.

Tiesittekö muuten tämän? Yksi RoKia edustanut pelaaja kiekkoilee nykyään KHL:ssä. Nimittäin venäläinen Alexei Kruchinin oli C-ikäinen asuessaan Rovaniemellä kaudella 2006-07.

Kruchininin KHL-pelaajakortti löytyy täältä.

Rovaniemi - maamme johtava lentopallokaupunki

Lentopallon Mestaruusliiga pyörähti tänään käyntiin. Team Lakkapää teki hukkareissun Vantaalle. Tai ei sentään. Joukkue koki toivottavasti jonkinlaisen herätyksen. Sunnuntaina ei tule olemaan yhtään helpompaa. Saimaa Volley haluaa varmasti toistaa helmikuun ihmeen, jolloin se haki historiansa ensimmäisen voiton Urheiluopistolta. Ja vielä puhtaasti "kolmemuna". Toki Lakkapään ykköshakkurin puuttuminen rosterista auttoi asiaa. Onneksi Iska Tuomisella on junassa koko yö aikaa analysoida, mikä meni pieleen. Ja vastaanottohan se taisi mennä.

Team Lakkapää uusiutui kesällä jopa yllättävän paljon. Kolme nuorta "etelän varesta" on hyvä osoitus siitä, Rovaniemi on yksi maamme parhaimmista paikoista kehittyä huippu-urheilijana. Lapin Urheiluakatemia antaa nuorelle loistavat mahdollisuudet yhdistää opiskelu ja harjoittelu. Huippu-urheilijalle tärkeät tukitoiminnotkin on järjestetty viimeisen päälle. Fysioterapia, lääkäripalvelut, henkinen valmennus ja ravintotietous ovat asioita, jotka tuovat turvallisuutta urheilijan arkeen.

Team Lakkapää (PerPo / Santasport) on ollut 2000-luvulla Mestaruusliigan kestomenestyjä. Tästä on hyvänä osoituksena kahdeksan mitalia ja viisi Suomen Cupin finaalipaikkaa. Lakkapäällä on kilpailukykyinen rosteri tälläkin kaudella, mutta uuden joukkueen hitsautuminen ottaa aikansa. Tosipelit alkavat vasta keväällä, mutta nyt jo ilmassa on "pohjoinen vastaan etelä" -asetelma. Lakkapää, Etta ja Tiikerit taistelevat mitaleista siinä vaiheessa kun kevätaurinko lämmittää Kemijoen jäällä hiihtäjiä.

Woman Volley jatkaa tuttua linjaansa. Joukkueen perusrunko on pysynyt jo pitkään samana. Uusi päävalmentaja Teemu Mäkikyrö on tottunut kotona komentelemaan naisia, joten eiköhän tuo valmennuskin suju ihan hienosti. Jenkkikeskari Amber Kaufman osoitti jo viime kaudella kuuluvansa liigan eliittiin. Tavoitteena hänellä on pelata vielä joskus "jossakin muualla Euroopassa". Toinen kausi Suomessa on vielä varmasti helpompi kun kämpän jakaa virka- ja heimosisko Andrea Beck. WoVo pelaa iloista lentopalloa, jossa yleisö elää hyvin mukana.

Menestys ei tule kummallekaan joukkueelle helpolla. Se on monen tekijän summa. Yksikään osa-alue ei kestä pettää. Valmennus, pelaajahankinnat, yhteistyösopimukset ja ottelutapahtumat ovat asioita, joissa tulee onnistua. Lentopallo (ja urheilu yleensä) on teatteria, jonne yleisö tulee viihtymään. Pelaajien ja valmentajien pitää uskaltaa tulla ulos kuorestaan ja näyttää tunteensa. Lentopallo on hieno laji. Tervetuloa ja -menoa Urheiluopistolle kokemaan tämä itse!

Cup-stondis laski vasta keskiviikkona

Iltavalaistuksessa Rovaniemen keskuskenttä näyttää upealta. Kauempaa katsottuna "kyllähän tuolla nyt yhden europelin pelaisi". Lähempi tarkastelu paljastaa kuitenkin karun totuuden. Katsomot ovat todella huonossa kunnossa. Puhumattakaan pukuhuoneista ja muista sosiaalitiloista. Tuskin katsojatkaan panisivat pahakseen sisätiloissa olevasta kuppilasta. Myös mediaväki tarvitsisi tämän vuosituhannen fasiliteetteja.

Rovaniemen Palloseura teki parissa vuodessa uskomattoman nousun sopupelisuosta maamme kärkikastiin. Vastaavassa tilanteessa moni seuraorganisaatio olisi heittänyt hanskat naulaan ja kadonnut maan alle. RoPSin kausi huipentui Suomen Cupin voittoon ja samalla ensi vuodeksi UEFA:n Euroliigan ensimmäiselle kierrokselle. Toivottavasti tämä nostaa kaupungin futiskulttuurin uudelle tasolle. Pieniä merkkejä siitä on jo ilmassa. Pelillisesti joukkueen olisi kuitenkin hoidettava kausi kunnialla loppuun saakka. FC Inter -pelin tapaiseen löysäilyyn ei kannata alentua.

Itse työ tehdään kuitenkin kentällä, joka täyttää kaikki vaatimukset. Myös työntekijät eli pelaajat ja muu organisaatio on katsomo-olosuhteita valovuoden edellä. Kauden jälkeen on mielenkiintoista seurata minkälaisen orkesterin uusi päävalmentaja Juha Malinen kasaa ympärilleen. UEFAlta tulevilla rahoilla ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan. Satsaus ja työrauha pitkäjänteiselle valmennukselle tuottaa rahoille parhaan mahdollisen koron.

Tämä on yhteispeliä. Toivottavasti Rovaniemen kaupunki luo olosuhteet, joissa europelit voidaan pelata kotikentällä. Tulevaisuudessa RoPSisrta voisi tulla vakituinen ja hieman eksoottiinen vieras Euroopan jalkapallokentille. Hienon junioritoiminnan lisäksi seura tulee jatkossakin tarjoamaan kaupunkilaisille unohtumattomia urheiluelämyksiä.