Miesten lentopallomaajoukkueen superkesä alkaa olla puolivälissä. Toukokuun EM-karsinnat selvitettiin tyylikkäästi. Maailmanliiga sen sijaan ei ole ollut tuloksellisesti sitä, mihin ollaan totuttu. Kovatasoisella kesäturnauksella on tänä vuonna vain yksi tehtävä - valmistaa maajoukkue huippuiskuun syyskuun Puolan MM-kisoihin. Tämä on siis tietoinen valinta.
Olisi "itsemurha" peluuttaa koko kesä ydinseitsikkoa, ja reissata samalla joukkueella ympäri maapalloa. Peliajan antaminen nuorille lahjakkuuksille on myös osa päävalmentaja Tuomas Sammelvuon pitkän tähtäimen ohjelmaa. Viime vuosien tukipilareiden ura alkaa pikku hiljaa kääntyä jo ehtoopuolelle. Täydellisen sukupolvenvaihdoksen tekeminen kerralla ei tuntuisi kovinkaan mielekkäältä ratkaisulta, joten uusien pelaajien sisäänajo vähitellen tuonee parhaan mahdollisen tuloksen ja jatkuvuuden tekemiselle.
On selvää, että "veteraaniosasto" haluaa katsoa sen Rion olympiakortin, mikäli siihen mahdollisuus tulee. Tämä vaatisi kuitenkin onnistumisen sekä tulevissa MM-kisoissa että ensi vuoden EM-kisoissa. Jo nyt voidaan sanoa, että Tuomas Sammelvuo oli oikea valinta maajoukkueen luotsiksi. Vaikka Sammelvuon valmentajaura on vasta alkutaipaleella, huokuu miehen tekemisestä aito intohimo työtään kohtaan. Myös mediaväki arvostaa suoraselkäistä suomalaista.
Suurimman haasteen, "tutusta kivasta pelikaverista oman joukkueen valmentajaksi" on Sammelvuo selättänyt hienosti. Vaatimustaso harjoituksissa on varmasti kova, asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, mutta myös palautekulttuuri on kehittynyt. Vaatiminen on välittämistä, Hyvä tastä vielä tulee.