Hyvää joulua ja urheilullista uutta vuotta !

Urheiluvuosi 2013 alkaa olla pikku hiljaa paketissa. Urheilijat, valmentajat, taustajoukot, fanit ja jopa toimittajatkin saavat huokaista hetkeksi ja nauttia joulusta läheisten ihmisten kanssa. Tuleva vuosi 2014 on varmasti mielenkiintoinen niin paikallisesti kuin kansainvälisestikin. Toivottavasti myös lentopallossa palataan eurokentille RoPSin esimerkin myötä.


Rovaniemeläisen urheiluhullun "lahjatoivelista" ensi vuodelle voisi olla seuraavanlainen:

• RoPSille menestystä jalkapallon Liigacupissa, Veikkausliigassa ja eurokentillä
• RoKille paikka jääkiekon Mestikseen
• Woman Volleylle ja Team Lakkapäälle mitalit lentopallon Mestaruusliigassa
• Keskuskentälle uusi katsomo ym. nykyaikaiset tilat
• Urheiluopiston laajennus, uusi katsomo sekä "pientä pintaremonttia"

Talvi- ja kesäloma-ajat kannattaa muuten varata jo nyt...

• Sotshin talviolympialaiset pidetään helmikuussa
• Jalkapallon MM-kisat pelataan kesä-heinäkuussa Brasiliassa

Vuoden parhaat urheilijat ja urheiluteot palkitaan perinteisesti Suomen Urheilugaalassa 14. tammikuuta.
YLE televisio gaalan suorana lähetyksenä.

Sitä odotellessa... Rauhallista joulua ja menestystä vuodelle 2014!

Europelejä ikävä

Woman Volley ja Team Lakkapää ovat tarjonnet syksyn aikana Lapin Urheiluopistolla mukavaa urheiluviihdettä. On yhteenvedon aika. Team Lakkapää aloitti syyskauden hienosti keikkuen sarjan kärkipaikoilla pitkään. Vastuksen kovetessa vastaanotto murtui ja karmea totuus paljastui - jenkkilibero Kyle McElderry ei ollut liigatasoa. Verkot heitettiin uudellen vesille ja niihin ui melkoinen vonkale Bulgariasta - Anton Vasiliev. Peli rauhoittui ja rautakaupan juna oli takaisin raiteillaan. Tätä menoa keväällä pelataan mitaleista. Jälleen kerran.

Myös Woman Volley on pelannut ehjän syksyn. Varsinkin kotiotteluissa tahti on ollut murskaava. Yhden tunnin pätkän syyskaudesta  joukkue haluaisi kuitenkin unohtaa. LP Viesti riepotteli WoVoa oiken olan takaa Salossa. Nuori ja urheilullinen naisjoukkue on astunut vuodessa huiman harppauksen eteenpäin, tästä osoituksena mm. kaikkien viisieräisten otteluiden voittaminen. Hyvin on siis sekä naisten että miesten pullat uunissa.

Yhtä asiaa kuitenken rovaniemeläinen lentopalloyleisö kaipaa. Nimittäin kansainälisiä otteluita. Vaikka europelit rasittavat seuran kukkaroa melkoisesti, on se valtava piristysruiske sekä yleisölle että pelaajille. Toki niihin olisi ensin menestyksen myötä päästävä. Lehtereillä muistellaan edelleen kaiholla NaPan peliä Piaggio Romaa vastaan, PerPon Macerata -voittoa sekä kolmen venäläiskarhun (Jekaterinburg, Odintsovo ja Belgorod) kaatoa.

Vuosien varrella moni Italian ja Venäjän maajoukkuemies on jäätynyt Urheiluopiston huutomyrskyssä. Rovaniemeläisjoukkueiden europelien kotisaldo onkin hienoa luettavaa:

• Napapiirin Palloketut: 4 ottelua, 3 voittoa, 1 tappio
• PerPo / Santasport / Team Lakkapää: 24 ottelua, 17 voittoa, 7 tappiota

Tähän listaan lisäisi mielellään tulevaisuudessa myös Woman Volleyn nimen. Toivottavasti Rovaniemellä koetaan vielä joskus samanlainen eurohuuma, mitä miesjoukkuueet ovat aikoinaan tarjonneet.

Lapin paras on kahden kauppa

Lapin Urheilutoimittajakerho valitsee perinteisesti vuoden parhaan lappilaisen urheilijan. Valinta ja palkitseminen tapahtuu 13. joulukuuta. Kerhon jäsenet äänestävät kolmea parasta urheilijaa, joille annetaan pisteet 3-2-1. Eniten pisteitä kerännyt urheilija/joukkue voittaa, tasapisteissä ratkaiseen ykkössijojen määrä. Vuoden paras nuori (alle 20v.) urheilija palkitaan perinteisesti Lapin urheiluopiston entisen rehtorin Allan Pietilän lahjoittamalla kiertopalkinnolla - Allun lautasella.

Tänä vuonna parhaan titteli on kahden kauppa. Kolme kertaa 2000-luvulla Lapin parhaaksi valittu Tanja Poutiainen on nytkin vahvoilla. MM-kisojen neljäs sija ja kaksi podiumpaikkaa pujottelun maailman cupissa ovat kovaa valuuttaa äänestyksessä.

Tanjan ykköshaastaja on Rovaniemen Palloseura. Suomen cupin voitto herätti napapiirillä jalkapallobuumin uudelleen eloon 80-luvun huippuvuosien tapaan. Yksilö- ja joukkuelajeja on kuitenkin erittäin vaikea laittaa järjestetykseen, kuten eri lajeja ja saavutuksia yleensäkin. RoPS pelaa joka tapauksessa ensi kesänä eurokentillä

Allun lautasessa ovat vahvasti kiinni Napapiirin Pallokettujen A-poikajoukkue sekä hiihtäjä-suunnistaja-hiihtosuunnistajat Anna Haataja ja Olli Ojanaho. Pikkuketut voittivat lentopallon SM-kultaa ikäluokassaan. Anna ja Olli menestyivät lajeissaan sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla.

Lapin parhaat urheilijat -listalle pääsy on aina vaatinut kovia tuloksia. Niin tänäkin vuonna.

Hirtettyjen kettujen pukuhuone

Viikon ilouutinen oli Perungan Poikien (Team Lakkapää) ja Napapiirin Pallokettujen farmisopimus lentopallossa. Sen ideana on antaa liigajoukkueen nuorille pelaajille peliaikaa ykkössarjassa sekä mahdollistaa parhaiden ykkössarjapelaajien harjoittelun liigajoukkueen mukana. Tähän saakka NaPa on tehnyt yhteistyötä lähinnä Olli Kuoksan valmentaman oululaisen Lentopalloseura Ettan kanssa. Ettan nykyisessä rosterissa on tällä hetkellä Kuoksan lisäksi puolenkymmentä entistä ketunpoikaa.

Yhteistyön ensimmäinen yritys karahti rajusti karille. Vuonna 2006 seurojen edustusjoukkueet panivat hynttyyt yhteen ja pelasivat yhden kauden Santasportin nimellä. Keväällä 2007 NaPa kuitenkin vetäytyi fuusiosta ja jatkoi toimintaansa ykkössarjassa omalla nimellään. Pelillisesti yhteistyö toimi. Santasport voitti Suomen mestaruuden ja pelasi hyvin myös Euroopan kentillä.

"Ongelmaksi muodostuivat erimielisyydet taustajoukkojen ja liigajoukkueen hallinnon järjestämisessä." - Taisto Vikstöm (HS 24.4.2007)

Uudet tuulet puhaltavat. Joukkueiden valmentajat toimivat tiiviisti yhteistyössä ja heillä on sama päämäärä. Liigamenestyksen lisäksi rintaa kannattaisi röyhistellä pelaajien pitkäjänteisestä kehittämisestä. Menestys liigassa tulee sitten automaattisesti ns. sivutuotteena. Tästä hyvänä esimerkkinä on Olli Kuoksan kolmevuotinen valmentajasopimus Ettan kanssa.

Sotakirveet on haudattu. Tai ainakin piilotettu. Tällä hetkellä Rovaniemelle tuskin mahtuisi Woman Volleyn lisäksi kahta miesten liigajoukkuetta. Lentopalloilijan polku kulkee Kauppikselta Ounasvaaralle. Ja tuskinpa hirtettyjä pehmolelukettujakaan on enää viime vuosina näkynyt Urheiluopiston pukuhuoneissa. Hyvä näin.

"Peetä" penkkiin vai kuppiin?

Rovaniemen Palloseuran Suomen cupin voitto poiki pienimuotoisia ongelmia. Rovaniemellä ei pystytä nimittäin pelaamaan Eurocupin otteluita. UEFA piirsi katselmuksessaan tylysti henkselit Keskuskentän päälle, sillä minimivaatimus stadionille on 2200 kuppi-istuinta. Lähimmät sellaiset löytyisivät Oulusta.


Seuraavaksi ongelmaksi nousee tuo Raatin stadionin kapasiteetti. Vaikka sinne mahtuisi useita tuhansia enemmän, europeliin saa ottaa vain kuppi-istuinten määrän verran katsojia. Jo rovaniemeläiskatsojat täyttäisivät tuon määrään. Realistinen yleisötavoite Ouluun olisi varmaankin 4000 katsojan luokkaa. Tätä määrää saataisiin tuskin Helsinkiin asti liikutettua. Ouluun on toki mahdollista lisätä istuimia, mutta kustannukset kaatuisivat todennälöisesti RoPSin päälle. Taloudellinen riski olisi melkoinen.

Yleisön harras toive olisi nähdä europelejä jatkossakin. Ja tietenkin omalla Keskuskentällä. Rovaniemen kaupunginvaltuusto päätti aloittaa remontin 2014 ja sen pitäisi olla valmis kaudelle 2015. Vaikka RoPSilla on taloudellisesti edelleen tiukkaa, tuo uusi päävalmentaja Juha Malinen uskottavuutta ja vetovoimaa edustusjoukkueeseen.


Rovaniemen Keskuskenttä on rakennettu vuonna 1951 ja sen pääkatsomo on alkuperäinen. Puukatsomoon on tehty pieniä korjauksia vuosien varrella. Kuppi-istuimistakin on puhuttu. RoPSin pitkäaikainen toimitusjohtaja Jouko Kiistala tiivisti vuonna 2007 Veikkausliigalisenssin vaatimukset osuvasti:

"Täällä jäätyisi vain perse kuppi-istuimissa!"

Kiistala oli usein myös oikeassa. UEFA:ssa ollaan vain hieman eri mieltä asioista.

"Rintti" on parasta paikan päällä

Ounasvaaralla järjestettiin lauantaina sprinttihiihdon Suomen cupin osakilpailu. Hiihtostadionin suhteellisen tasainen rataprofiili tarjosi myös yleisölle loistavan mahdollisuuden tutustua lajiin paikan päällä. Harvalukuinen katsojajoukko pääsi lähtö- ja maalialueella käytännössä ihan urheilijoiden iholle. Arvokisoissa tämä ei turvallisuussyistä olisi mitenkään mahdollista - myös keskittymisrauhan kannalta se ei olisi järkevää.

Karsintojen, välierien ja finaalin välillä alueella kävi melkoinen kuhina. Urheilijat pitivät itsensä lämpimänä, ja huoltojoukot kiikuttivat "kapuloita" huoltokopille voideltaviksi. Suksen toimivuus kropan lisäksi on menestyksen avaintekijä. Huippuhiihtäjien tiimiin kuuluu yleensä myös suksentestaajia, sillä kelit ja lämpötilat voivat vaihdella päivän mittaan melkoisesti.

Paikan päällä jää myös jostakin paitsi. Vaikka Ounasvaaran stadionkuuluttaja Reijo Jylhä tuntee urheilijat ja lajin paremmin kuin Martti-pojan taskut, tuo Ylen uusi hiihtoformaatti kisat hienosti penkkiurheilijoiden olohuoneisiin. Pirjo Murasen ja Jussi Eskolan "Iskun paikka" vie TV-katsojat lajin saloihin ja taktiikkaan radan varrella. Trion täydentää Laura Arffmanin kiperät kysymykset lähtö- ja maalialueella.

Hiihdon Suomen cup on hyvä konsepti. Raha näyttää motivoivan kotimaiset hiihtäjät starttiviivalle. Kauden aikana jaettavalla lähes 60 000 €:n palkintopotilla urheilijat rahoittavat mukavasti harjoitus- ja kilpailumatkoja. Hyvä näin. Toivottavasti cupin osakilpailut virittävät maamme hiihtäjät huippuiskuun ennen talven Maailman cup -sirkusta sekä helmikuun Sotshin olympiakisoja.

Kolmas libero toden sanoo

Team Lakkapää on ollut aina tunnettu onnistuneista pelaajahankinnoistaan. Tänä syksynä tämä maine on hieman kärsinyt, sillä jo kaksi ulkomaalaisvahvistusta on lähetetty kotiin. Kanadalaishakkuri Winston Rosser oli selvästi keskenkuntoinen, eikä nähnyt edes liiga-avausta. Myös jenkkilibero Kyle McElderryllä paineet kasautuivat, eikä pattitilanteessa ollut kuin yksi vaihtoehto.

Maailma on pullollaan ns. youtube-agentteja, jotka tarjoavat pelaajiaan kertomatta aina kaikkea mitä pitäisi. Videokoosteet näyttävät vain pelaajan parhaat suoritukset ja yleensä vastustajan huono taso saa näyttämään pelaajat paljon paremmilta. Toki hyviäkin agentteja löytyy Hinta kohtaa laadun monesti tässäkin asiassa. Myös eri maiden ja maanosien sarjojen aikataulut vaikuttavat usein pelaajan "päivän kuntoon".

Brassihakkuri Sandron ja bulgarialaisen liberon Anton Vasilievin hankintojen myötä Team Lakkapää ilmoittautui takaisin mitali- jopa mestarisuosikiksi. Alkukaudella Lakkapää kohtasi vain liigan keskitason alapuolella olevia joukkueita ja väänsi niistä rutiinipisteet vahvan syöttö- ja hyökkäyspelin ansiosta. Totuus tuli karulla tavalla esille vasta Etta- ja Loimu-peleissä, joissa vastaanotto petti totaalisesti erien ratkaisupalloissa.

Tämän huomasi myös puolankalainen lentopallomies Tuomo Seppänen, jonka aloitteesta ja taloudellisen tuen ansiosta uuden liberon hankkiminen oli mahdollista. Seppäsellä oli myös "oma passari ojassa", sillä hänet tunnetaan Kalle Määtän managerina ja juniorivuosien valmentajana. Määttä on voittajatyyppi, joka kuitenkin vaatii huippuliberon. Kokenut pelintekijä pyörittää vastustajan torjunnan solmuun, kunhan vain vastaanotto toimii. Hyökkääjä on tunnetusta aina vahvoilla "yksi vastaan yksi" -tilanteissa.

"Tuomo näki joukkueessa vahvuuden, mutta samalla myös tarpeen muun joukkueen tasoiselle liberolle"

Valmentaja Ismo Tuomisella on nyt huippujoukkue kasassa. Nimenomaan Joukkue, jonka hän on kesän aikana on hitsannut yhteen. Positiivinen asia on myös lahjakkaiden nuorten pelaajien siirtyminen pohjoisen suuntaan. Maajoukkueen päävalmentaja Tuomas Sammelvuo on tulossa 22. marraskuuta Rovaniemelle seuraamaan Team Lakkapää ja Vammalan Lentopallon välistä Mestaruusliigan ottelua. Pelin jälkeen ainakin kotijoukkueen numero 10 (Eemeli Kouki) löytynee "Köpin" muistiinpanoista.

Eurooppaan, Kaliforniaan tai Uralille

Rovaniemeltä on vuosien varrella lähtenyt tai täällä on piipahtanut tukku maailmanluokan pelimiehiä. Alla muutama esimerkki siitä, miten loistava ponnahduslauta tai ilmasilta kaupunkimme on ollut. Toki kaikki nämä pelaajat eivät ole paikallisen juniorimyllyn tuotoksia, mutta seurat ovat omalta osaltaan auttaneet urheilijaa urallaan eteenpäin. Mihin kenenkin tie on vienyt? Tässäpä vastauksia muutamiin tapauksiin...


Jalkapallossa Jari Ilolan jälkeen oli suhteellisen kuiva kausi, kunnes sopupelisotkujen jälkeen RoPSin vetovoima kasvoi huomattavasti. Viime vuosina hallitseva cupmestari on saattanut maailmalle pari kovan tason pelimiestä:

Jose Manuel Rivera, Meksiko

• Club Deportivo Chivas USA (MLS-liiga, USA) 2013-

Henrik Ojamaa, Viro

• Motherwell FC (Skotlannin Valioliiga) 2012-13
• Legia Warzawa (Puolan Ekstraklasa, Uefan Euroliigan lohkovaihe) 2013-
• Viron maajoukkue

Lentopallossa latvialaishakkuri Hermans Egleskalns siirtyi vuonna 2011 Belgiaan ja pelasi kaksi kautta Noliko Maaseikissä mm. Mestarien liigaa. Nykyään hän takoo palloja Ranskan Pro A -liigassa Chaumont VB 52:n riveissä. Egleskalnsin tapaan Ranskassa pelaavat Viktors Korzenevics ja Brett Dailey. Kukapa vielä muistaa, että PerPossa ovat pelanneet myös maajoukkueen tukipilarit Mikko Oivanen ja Konstantin Shumov.

Tämä kaveri sen sijaan on rovaniemeläisille varsin tuntematon, mutta kova pelimies silti:

Dmytro Pasytskyy

• Kuka? 26-vuotias toisen polven 205-senttinen ukrainalainen lentopalloilija
• "Diman" äiti Lena Volkova (WoVo)  ja isäpuoli Ilmars Balodis (NaPa) pelasivat Rovaniemellä 2000-luvun vaihteessa
• Edustaa nykyään AS Cannesia Ranskan Pro A -liigassa
• Valittiin viime kaudella sarjan parhaaksi torjujaksi

Jääkiekossa RoKin kasvatteja SM-liigassa on mm. Antti Erkinjuntti ja comebackin Pelicansista takaisin sinipaitaan tehnyt Antti Iivari.

Jääpallo Rovaniemellä kulminoituu nykyään yhteen pelaajaan - Petteri Lampiseen, joka on tehnyt ulkomailla lähes kahdenkymmen vuoden uran. Valitettavasti lajin arvostus Suomessa ei ole samaa luokkaa kuin molemmin puolin naapurimaissa. Lampisen ammattilaisura on huikea:

• Tornion Pallo-Veikot 1996-2001
• Brobergs IF, Ruotsi 2001-03
• Edsbyns IF, Ruotsi 2003-07, MM-kultaa 2004
• Raketa, Venäjä 2007-08
• Zorki, Venäjä 2008-09
• Dynamo Kazan, Venäjä 2009-12
• Rodina, Venäjä 2012-

Ketkä lähtevät seuraavaksi? Lentopallo on menestyksellä mitattuna tällä hetkellä Rovaniemen ykkösjoukkuelaji. Tätä menoa Woman Volleyn Amber Kaufmania ja Team Lakkapään Matthew Pollockia on ensi keväänä vaikea pitää enää kotoisessa Mestaruusliigassa.

Myös valmentajapuolella Lapin Urheiluopisto tekee hyvää työtä. Joka vuosi "Urkalta" valmistuu nippu ammattivalmentajia tuomaan uskottavuutta ja nostamaan tekemisen tasoa pohjoisen urheiluelämässä. Ilman ammattimaista valmennusta ei tule huippu-urheilijoita.

Jossittelua

Kotimainen jalkapallokausi on paketissa. Päällimmäisenä jäi tietenkin mieleen RoPSin sensaatiomainen Suomen cupin voitto. Enemmänkin olisi ollut Veikkuasliigassa tarjolla. JJK:n putoaminen oli ratkennut käytännössä jo elokuussa, joten loppukausi oli monen joukkueen osalta cupin pelejä lukuunottamatta vain pelkkää pelailua. Jälleen herää kysymys: Pitäisikö jalkapallossakin pelata playoffit? Tuskin...

"Jossittelu" ja jälkipelit kuuluvat olennaisena osana urheiluun, joten...

Jos

• RoPS olisi voittanut VPS:n ja lisäksi puolet pelaamistaan kymmenestä tasapelistä, se olisi nyt Veikkausliigassa pronssilla

Tai jos

• HJK olisi pelannut "omalla tasollaan" Suomen cupin pelissä Rovaniemellä, olisi RoPS pudonnut cupista, ja kausi olisi ollut kokonaisuudessaan varsin mollivoittoinen. Sarjapaikka olisi toki säilytetty, mutta JJK:n ansiosta.

Ensimmäinen "jos" olisi vaatinut avainpelaajilta lähes täydet peliminuutit läpi kauden tai seurajohdolta lisäsatsauksia laadukkaisiin tuuraajiin. Taloudellinen riski olisi ollut erittäin suuri. Toinen "jos" saattoi olla hyvinkin lähellä toteutua, mutta onneksi RoPSin taktinen ja kurinalainen peli esti sen toteutumisen.

Valitettavasti Suomen cupin voitto antaa hieman vääristyneen kuvan RoPSin kaudesta kokonaisuudessaan. Sarjataulukko kertoo paremmin koko totuuden. Siniset tekivät liigassa vähiten maaleja tällä kaudella, 25 häkkiä 33 ottelussa. Mestari-HJK:n vastaava lukema oli peräti 78. Jopa sarjajumbo JJK iski kaksi maalia enemmän kuin RoPS. Toisaalta puolustus RoPSilla oli liigan toiseksi pitävin ja joukkue kaatoi kovan paineen alla cupissa HJK:n lisäksi FC Interin, ykkösen FC Jazzin, IFK Mariehamnin sekä tietenkin KuPSin. Toki paukkuja liigan loppukauteen olisi varmasti löytynyt enemmän ilman cupin otteluiden lisärasitusta.

Onneksi ihmismieli pyrkii kuitenkin unohtamaan ikävät asiat ja muistamaan mieluummin iloiset tapahtumat. Menestys tai menestymättömyys on usein pienestä kiinni. Siinä onkin urheilun suola.

Kari Virtanen on laatinut loistavan perusreseptin, josta Juha Malinen toivottavasti leipoo pysyvän menestystarinan. Mikä tärkeintä, seuran talous on edelleen terveellä pohjalla, eikä Veikkausliigan yhteistyökumppani "Maksumyöhässä.fi" ole koputtelemassa Bingon ovella. Tulevan kauden rakentaminen on jo alkanut, ja ensi kesänä RoPS tarjoaa kannattajilleen ainakin yhden kansainvälisen ottelun Rovaniemellä, jos...

Back in business

Tuo otsikko ei yllätä ketään, vähiten Tanja Poutiaista itseään. Maaliskuussa tapahtunut polvivamma pysäytti Tanjan hetkeksi. Itse asiassa vain muutamiksi sekunneiksi. Paareilla maatessaan hän oli jo varmasti tehnyt päätöksen paluusta takaisin maailman huipulle. Viimeistään Sotshin olympiakisoissa.

Poutiainen on aina tunnettu erittäin tunnollisena harjoittelijana. Polvioperaation jälkeen Tanja on harjoitellut, mikäli mahdollista, huolellisemmin kuin koskaan. Kuntoutusjakso on henkistä taistelua kalenteria vastaan. Yhtään kiveä ei ole jätetty kääntämättä. 33-vuotias huippu-urheilija osaa jo kuunnella kehoaan niin hyvin, että takapakkia toipumisessa tuskin enää tulee.

Poutiainen jättää vielä Söldenin MC-avauksen väliin ja keskittyy Levin kisaan. Mikä olisikaan hienompi paikka tehdä comeback kuin Levin kotirinne? Paineitako? Mitä vielä! Tanja, jos joku, osaa kääntää ne eduksi. Aina iloinen rovaniemeläislaskija on loistava esikuva nuorille ja hieno käyntikortti rovaniemeläiselle urheilulle. "Medianaamari" on hänelle täysin tuntematon käsite.

Kymmenen vuotta sitten Poutiainen laski juuri Levillä ensimmäisen MC-voittonsa. Marraskuun avauskisa antaa viitteitä siitä, mitä talvelta on odotettavissa. Totuutta uran päättymisestä lähivuosina Tanja ei pääse karkuun, mutta menestysmonoja voisi jo vaikka Levillä sovitella toinen rovaniemeläinen - Merle Soppela.

Heinäkuussa Tanja sai jo tärkeän "kullan" kaulaansa. Tämä toivottavasti siivittää hänet kohti olympiamenestystä Sotshissa.

Levi Black, lauantaina 16.11.2013. Deja vu...

Ounasvaara - huippu-urheilua ja hyvinvointia

"Ken tästä käy, saa kaiken huolen heittää." Kuvassa oleva portti on monelle kuntoilijalle erittäin tuttu. Tottorakalle johtava pääväylä alkaa tosin olla jo "ensilumenladun" peitossa. Ounasvaara tarjoaa sekä paikkakuntalaisille että turisteille suoranaisen paratiisin. Rovaniemeläisille tämä on melkeinpä itsestäänselvyys, mutta ulkopaikkakuntalaiset ihastelevat alueen tarjoamia palveluita vuodesta toiseen.

Missä muualla Suomessa on näin monipuolinen kompleksi käytännössä kaupungissa? Välimatkoihin ei kulu urheilijoilta turhaa aikaa. Tämä mahdollistaa keskittymisen olennaiseen, eli harjoitteluun ja palautumiseen. Ympärisvuotisuus tekee Ounasvaarasta maamme ykköspaikan niin huippu-urheilijoille kuin kuntoilijoillekin. Eksotiikkaa Ounasvaaralla tarjoaa esimerkiksi lenkkipolulla vastaan jolkotteleva porotokka.

Alueelta löytyy ainakinseuraavia harrastusmahdollisuuksia:

• lenkkeily, suunnistus
• hiihto, mäkihyppy
• laskettelu, maastopyörily
• golf, frisbeegolf
• jääurheilu
• palloilulajit
• yleisurheilu
• voimailu- ja kamppailulajit
• voimistelu ja tanssi
• uinti, kylpylä, kuntosali

Nykyajan työnantajat ovat onneksi huomanneet liikunnan mekityksen työhyvinvointiin ja tukevat merkittävästi liikuntaharrastusta. Sairauspoissaolot vähenevät, ja työn tuottavuus paranee. Ennaltaehkäisevä työ tässä asiassa on erittäin tärkeää.

Lapin Urheiluopisto on varsinkin talvikaudella erittäin kovalla käyttöasteella. Samoja harjoituspaikkoja käyttävät sulassa sovussa niin huippu-urheilijat kuin tavalliset kuntoilijatkin. Vaikka urheiluopistoilla on paineita kaupallistua, voi Lapin Urheiluopistolla tuntea edelleen perinteisen urheilijan hien "tuoksun"...

Selkärangan tukilihasten tärkeys

Tarinan mukaan Janne Ahosella oli hammassärkyä. Purukalusto oli kunnossa, mutta henkilökohtaisen olympiamitalin puuttuminen siellä ilmeisesti kaiveli ja sai Kuningaskotkan lentoon vielä kerran. Comeback numero kaksi antaa suomalaiselle mäkihyppykansalle jälleen toivonkipinän olympiamenestyksestä.

Aina kaikki ei ole Ahosellakaan mennyt ihan nappiin. Kirjassa "Kuningasvotka"... eikun siis -kotka hän paljastaa muutamia uskomattomia tarinoita menneisyydestään. Tässäpä yksi klassikko, joka tapahtui vuonna 2005 ennen Planican huimaa 240 metrin lentoa, joka päättyi Ahosen pahaan kaatumiseen. Kisan jälkeen hän kieltäytyi vielä sairaalahoidosta promilletestin pelossa.

Risto Jussilainen oli piipahtanut autolla läheisellä Italian-vastaisella rajalla ja ostanut 24 tölkkiä olutta. Hän toi ne huoneeseen seuraavan päivän kaudenpäättäjäisiä varten, mutta ehdotti Jannelle ja Matti Hautamäelle, josko jo lauantainavoisi ottaa parit. Janne kieltäytyi ehdottomasti, mutta Jussilainen aloitti tutut, taitavat maanittelunsa.

"Rise hoki sitä ikuista itsepetosklassikkoaan, että eihän niitä kaikkia heti ole pakko juoda.
Niin, eipä."

Nyky-Jannella on selkäranka varmasti paremmassa kunnossa kuin koskaan, joten huikea ura voisi saada kultaisen kruunun Sotshissa, vaikka hän jo nyt puhuu mäkihypyn jatkamisesta olympialaisten jälkeen.

Muuten... Napapiirin Pallokettujen entisistä ja nykyisistä pelaajista saisi hyvän "Mäki-joukkueen". Aloituskuusikko näyttäisi tältä:

• Mäkihannu Jukka, keskipelaaja
• Mäkikokko Juha, keskipelaaja
• Mäkikyrö Teemu, hakkuri
• Mäkinen Ossi, yleispelaaja
• Mäkinen Peetu, yleispelaaja
• Mäkitupa Toni, passari

Näilläkin "Mäki-miehillä" selkäranka kestää pahemmatkin houkutukset.

Kuka puuttuu?

Euroopan taloudellinen ahdinko heijastuu myös urheiluun. Moni erittäin kokenut ja pätevä ulkomaalainen ammattivalmentaja on ilman töitä. Tämä pitäisi huomata paremmin myös Suomessa, mikäli kotimaista valmentajaa ei löydy. Valmennusolosuhteet ainakin Rovaniemellä ovat huippuluokkaa. Tärkeintä monelle on ammattitaidon ylläpitäminen, joten kustannuksetkaan eivät välttämättä ole kynnyskysymys.

Muutama rovaniemeläisseura onkin jo tarttunut toimeen hyvin kokemuksin. Lapin Urheiluopisto ja Urheiluakatemia tekevät tässä asiassa tiivistä yhteistyötä. Ainakin seuraavat ulkomaalaislähtöiset henkilöt valmentavat Rovaniemellä ammatikseen.

• Aigor Kaibald, Viro, lentopallo, Woman Volley
• Gerd Büttner, Itävalta, uinti, Swimming Club Rovaniemi
• István Munkácsi, Unkari, telinevoimistelu, Taipumattomat

Team Lakkapäällä (PerPo / Santasport) on vuosien varrella ollut useampikin ulkomaalainen päävalmentaja: Pavel Tresnak (Tsekki), Johan Verstappen (Belgia) ja Shailen Ramdoo (Ranska/Englanti). Myös RoPS on "luottanut" aikoinaan vierastyöläisiin, mutta viimeiset kolme (Tom Saintfied, Valeri Bondarenko ja John Allen) ovat saaneet lähtöpassit kesken sopimuskauden. Jossakin tapauksissa ja lajeissa ulkomaaliset valmentajat sopivatkin paremmin juniorivalmentajiksi ja -päälliköiksi kuin edustusjoukkueen peräsimeen.

Yksi nimi tuolta listalta kuitenkin vielä puuttuu. Olisikohan hänellä vielä jotakin annettavaa rovaniemeläiselle urheilulle? 16 kautta ammattilaisena, seitsemän SM-mitalia, Suomen Cupin voitto, kaksi Suomen Cupin hopeaa, 11 kertaa sarjan tähtikentällisessä, viisi kertaa sarjan paras pelaaja, jne. Valmentajaura alkoi SM-pronssilla, mutta päättyi ikävästi joukkueen avainpelaajan loukkaantumisen seurauksena tulleesta heikosta menestyksestä.

Kyseinen henkilö on ottanut tietoisesti hieman etäisyyttä urheiluun, mutta voisi olla valmis palaamaan takaisin ammattiinsa. Seurat yli lajirajojen, kannattaisiko ainakin kysyä?

Vielä yksi tilastoleikki. Tämä olympiavoittajan poika on tehnyt urallaan 7150 pistettä eli yksistään hänen tekemillä pisteillä on voitettu nykysysteemillä 286 erää = noin 95 kolmen erän ottelua = noin kolmen kauden runkosarjan kaikki pelit. Että semmosta!

Rovaniemen harjoitusolosuhteet - check

Tämä tarina ei välttämättä ole tosi. Haluan vain herättää vanhemmat ajattelemaan, miten maailma on muuttanut meitä. Pystyisimmekö tekemään jotakin toisin? Alla on isän ja pojan syyskuinen päiväohjelma, hieman eri vuosisadoilta tosin. Kiitokset ideasta Lentopalloseura Ettan päävalmentaja Olli Kuoksalle.
Ollin valmennusblogi löytyy täältä.


Urho, ikä 12 vuotta, 1980:

07.00 Herätys
07.30 Aamupala
08.00 Polkupyörällä koululle, tunti futista kavereiden ennen koulun alkua
09.00 Koulu alkaa, hieman hikisenä tunnille
          Joka välitunti pallopelejä kavereiden kanssa
14.00 Koulu päättyy, polkupyörällä kotiin
15.00 Välipala ja läksyt
16.00 Polkupyörällä urheilukentälle, leikkimielisiä kisoja ja pelejä kavereiden kanssa
17.30 Iltaruoka perheen kanssa kotona
18.00 Polkupyörällä takaisin urheilukentälle, seuran yu-harkat
20.00 Polkupyörällä takaisin kotiin, suihku
20.30 Venyttely ja iltapala
21.30 Nukkumaan

Tauno, ikä 12 vuotta,  2013:

08.00 Herätys ja aamupala
08.30 Äitipuoli vie autolla kouluun
09.00 Koulu alkaa, välitunnilla hengallaan kavereiden kanssa
14.00 Koulu päättyy, äitipuoli hakee autolla koulusta
15.00 Läksyjä ei kuulemma tullut, välipala, pelailua ja surffausta tietokoneella
17.00 Iltaruoka äitipuolen ja sisarpuolen kanssa, isä on vielä töissä
18.00 Isä vie futisharkkoihin ja jää huutelemaan kentän laidalle
20.00 Autolla harkoista kotiin
20.30 Iltapala, tv:n katselua ja surffausta tietokoneella
23.00 Nukkumaan

Kysymys: Kummalla pojalla olisi paremmat edellytykset aloittaa ammattimainen harjoittelu B-ikäisenä?

Onneksi tämä oli fiktiota ja molemmat pojat melkeinpä "ääritapauksia", mutta myös täysin mahdollista. Seurat ja akatemiat tekevät nykyään erittäin hyvää työtä. Halu menestyä on kuitenkin lähdettävä juniorista itsestään. Maailma on muuttunut paljon 30 vuodessa, mutta se on tekosyy laiminlyödä omatoiminen harjoittelu. Rovaniemelläkin tähän on loistavat olosuhteet.

Muuan Jari Litmanen unelmoi nuorena viereisen kuvan (otettu viime lauantaina) näystä - jalkapallohalli, keinonurmi, ovet auki, ei valvojaa heittämässä pihalle eikä ketään muita...

Voiko huipulle tähtäävä juniori enää muuta toivoa?

Sinisellä sydämellä - myös jäällä

Rovaniemen Kiekko on aloittanut jääkiekon Suomi-sarjan perinteisen pirteästi. Joukkue on ensimmäisten kierrosten jälkeen aivan kärjen tuntumassa, vaikka vierasreissulla se pelasi peräti kolmena peräkkäisenä päivänä. Uusi valmentaja Petteri Hirvonen roudattiin Lappiin nostamaan "siniset" takaisin Mestikseen.

Suomi-sarja toimii vedenjakajana monelle pelaajalle. Nuoremmilla se on näyteikkuna Mestikseen ja A-junioreiden SM-sarjaan. Vanhemmat ja kokeneemmat voivat vain pelailla ja harjoitella omaksi ilokseen ilman turhia haaveita ammattilaisurasta. RoKin joukkueestakin löytyy näitä molempia. Ja molempia pelaajatyyppejä myös tarvitaan. Kokenut kalusto pitää huolen harjoitusten tasosta ja kommunikoi valmentajaportaan kanssa. 

Mestis olisi käytännössä lähes ammattilaissarja. Enää ei pelkkä opiskelupaikka välttämättä houkuttele pelaajia etelästä Rovaniemelle. Suureksi avuksi olisi yhteistyösopimus Oulun Kärppien kanssa. Toivottavasti uusia virityksiä on taas ilmassa. Monen nuoren lupauksen korvaan "Kärppien farmijoukkue" kuulostaa paljon paremmalta kuin "pelkkä RoKi". Taloudellisesti Mestis vaatii seuran organisaatiolta paljon nykyistä enemmän.

Onko Mestis kuitenkaan se "must"? Ei varmasti ole häpeä olla pelkkä kasvattajaseura. Nykyään jo A- ja B-junioreilla on agentit, ja heidät viedään paremmilla sopimuksilla liigaseurojen reserveihin. Tästä Rovaniemen Kiekkokin voi jo nyt olla ylpeä. Seuran tunnetuin kasvatti Antti Erkinjuntti pelaa tällä hetkellä Tapparassa.

Sininen sydän sykkii edelleen myös jäähallilla. Suomalainen yleisöhän tulee perinteisesti paikalle vasta kun joukkue menestyy. Keväällä Lappi-areenan parkkipaikat ovat siis täynnä.

Tiesittekö muuten tämän? Yksi RoKia edustanut pelaaja kiekkoilee nykyään KHL:ssä. Nimittäin venäläinen Alexei Kruchinin oli C-ikäinen asuessaan Rovaniemellä kaudella 2006-07.

Kruchininin KHL-pelaajakortti löytyy täältä.

Rovaniemi - maamme johtava lentopallokaupunki

Lentopallon Mestaruusliiga pyörähti tänään käyntiin. Team Lakkapää teki hukkareissun Vantaalle. Tai ei sentään. Joukkue koki toivottavasti jonkinlaisen herätyksen. Sunnuntaina ei tule olemaan yhtään helpompaa. Saimaa Volley haluaa varmasti toistaa helmikuun ihmeen, jolloin se haki historiansa ensimmäisen voiton Urheiluopistolta. Ja vielä puhtaasti "kolmemuna". Toki Lakkapään ykköshakkurin puuttuminen rosterista auttoi asiaa. Onneksi Iska Tuomisella on junassa koko yö aikaa analysoida, mikä meni pieleen. Ja vastaanottohan se taisi mennä.

Team Lakkapää uusiutui kesällä jopa yllättävän paljon. Kolme nuorta "etelän varesta" on hyvä osoitus siitä, Rovaniemi on yksi maamme parhaimmista paikoista kehittyä huippu-urheilijana. Lapin Urheiluakatemia antaa nuorelle loistavat mahdollisuudet yhdistää opiskelu ja harjoittelu. Huippu-urheilijalle tärkeät tukitoiminnotkin on järjestetty viimeisen päälle. Fysioterapia, lääkäripalvelut, henkinen valmennus ja ravintotietous ovat asioita, jotka tuovat turvallisuutta urheilijan arkeen.

Team Lakkapää (PerPo / Santasport) on ollut 2000-luvulla Mestaruusliigan kestomenestyjä. Tästä on hyvänä osoituksena kahdeksan mitalia ja viisi Suomen Cupin finaalipaikkaa. Lakkapäällä on kilpailukykyinen rosteri tälläkin kaudella, mutta uuden joukkueen hitsautuminen ottaa aikansa. Tosipelit alkavat vasta keväällä, mutta nyt jo ilmassa on "pohjoinen vastaan etelä" -asetelma. Lakkapää, Etta ja Tiikerit taistelevat mitaleista siinä vaiheessa kun kevätaurinko lämmittää Kemijoen jäällä hiihtäjiä.

Woman Volley jatkaa tuttua linjaansa. Joukkueen perusrunko on pysynyt jo pitkään samana. Uusi päävalmentaja Teemu Mäkikyrö on tottunut kotona komentelemaan naisia, joten eiköhän tuo valmennuskin suju ihan hienosti. Jenkkikeskari Amber Kaufman osoitti jo viime kaudella kuuluvansa liigan eliittiin. Tavoitteena hänellä on pelata vielä joskus "jossakin muualla Euroopassa". Toinen kausi Suomessa on vielä varmasti helpompi kun kämpän jakaa virka- ja heimosisko Andrea Beck. WoVo pelaa iloista lentopalloa, jossa yleisö elää hyvin mukana.

Menestys ei tule kummallekaan joukkueelle helpolla. Se on monen tekijän summa. Yksikään osa-alue ei kestä pettää. Valmennus, pelaajahankinnat, yhteistyösopimukset ja ottelutapahtumat ovat asioita, joissa tulee onnistua. Lentopallo (ja urheilu yleensä) on teatteria, jonne yleisö tulee viihtymään. Pelaajien ja valmentajien pitää uskaltaa tulla ulos kuorestaan ja näyttää tunteensa. Lentopallo on hieno laji. Tervetuloa ja -menoa Urheiluopistolle kokemaan tämä itse!

Cup-stondis laski vasta keskiviikkona

Iltavalaistuksessa Rovaniemen keskuskenttä näyttää upealta. Kauempaa katsottuna "kyllähän tuolla nyt yhden europelin pelaisi". Lähempi tarkastelu paljastaa kuitenkin karun totuuden. Katsomot ovat todella huonossa kunnossa. Puhumattakaan pukuhuoneista ja muista sosiaalitiloista. Tuskin katsojatkaan panisivat pahakseen sisätiloissa olevasta kuppilasta. Myös mediaväki tarvitsisi tämän vuosituhannen fasiliteetteja.

Rovaniemen Palloseura teki parissa vuodessa uskomattoman nousun sopupelisuosta maamme kärkikastiin. Vastaavassa tilanteessa moni seuraorganisaatio olisi heittänyt hanskat naulaan ja kadonnut maan alle. RoPSin kausi huipentui Suomen Cupin voittoon ja samalla ensi vuodeksi UEFA:n Euroliigan ensimmäiselle kierrokselle. Toivottavasti tämä nostaa kaupungin futiskulttuurin uudelle tasolle. Pieniä merkkejä siitä on jo ilmassa. Pelillisesti joukkueen olisi kuitenkin hoidettava kausi kunnialla loppuun saakka. FC Inter -pelin tapaiseen löysäilyyn ei kannata alentua.

Itse työ tehdään kuitenkin kentällä, joka täyttää kaikki vaatimukset. Myös työntekijät eli pelaajat ja muu organisaatio on katsomo-olosuhteita valovuoden edellä. Kauden jälkeen on mielenkiintoista seurata minkälaisen orkesterin uusi päävalmentaja Juha Malinen kasaa ympärilleen. UEFAlta tulevilla rahoilla ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan. Satsaus ja työrauha pitkäjänteiselle valmennukselle tuottaa rahoille parhaan mahdollisen koron.

Tämä on yhteispeliä. Toivottavasti Rovaniemen kaupunki luo olosuhteet, joissa europelit voidaan pelata kotikentällä. Tulevaisuudessa RoPSisrta voisi tulla vakituinen ja hieman eksoottiinen vieras Euroopan jalkapallokentille. Hienon junioritoiminnan lisäksi seura tulee jatkossakin tarjoamaan kaupunkilaisille unohtumattomia urheiluelämyksiä.